Hiljaa hiljaisuudessa

Hiljaisuus. Se on nykyään harvinaisuus. Minne menemmekin, aistimme ääniä. Puheensorinaa, musiikkia, askelia, moottoreita, tuulen vaimeaa huminaa, linnunlaulua, veden liplatusta ja naurua. Hiljaisuus ei ole koskaan täydellisen hiljaista. Kun istun iltahämärässä järven rantaan, ajattelen miten taivaallisen hiljaista siellä on. Järvenranta ei kuitenkaan ole hiljainen. Minä vain ajattelen sen olevan hiljainen, sillä arkeni on täynnä melua ja toimintaa. Kuullessani linnut, lehtien huminan, kaukaiset autotiet ja laineinen pehmeän liplatuksen, tunnen hiljaisuuden ja rauhan.

Minä olen pysähtynyt, mutta aistin kuinka ympärilläni luonto hengittää.
Silloin minä olen hiljaa.
Silloin minä olen hiljaisuus. 


Kommentit

Suositut tekstit